Kestän yleensä kahdesta kolmeen päivään, mutta en
missään nimessä neljättä. Hyvien ihmisten juhlassa on
tietysti varjopuolena kaikki senjälkeinen. Samaan aikaan
ulkona alkaa olla kylmä, varsinkin jos aikoo pyöräillä ja on
varottava mustaa jäätä. Lumi on eri asia.
Minulla on toista päivää vatsa sekaisin ja viidettä
vuotta leuka jumissa. Voisin sanoa, että suunivelteni välissä
on teräviä pallukoita, aivan yhtä hyvin voisin sanoa rustoni
olevan kuin puuta. Miellyttävä ja pehmeä ahdistus on
kuitenkin omaani, se paleleva oikeutus
lämpöisessä suihkussa istumiselle.

Osaatko kuvailla täsmällisesti minut istumassa ja painelemassa
vettä sormillani? Millainen musiikki kenties kuvaisi minua
ja tilannettani parhaiten? Osaisitko ajatella ja siten keksiä,
missä olisi niinsanottu valokatkaisin? Tai ilmaista sen sanoilla?
Elokuva olisi taatusti mieleinen vekkulin kelmin keino,
interaktiivinen ja kehittynyt maailmanjäsennysmalli,
kekkuli läpinäkyväksi, viimeistään nyt muuntunut,
terminaalikehonrakentaja. Tähänkö ne tikapuut liittyvät?

Kaikki keksimämme polkupyörät ovat omiamme
ja omiaan tarkoituksiimme. Minua huvittaa nyt lukea,
että Gorgias oli ensimmäinen solipsisti, varsinkin sen
jälkeen miten asiat kehittyivät. Sanana siitä tulee mieleen
lähinnä sopuli tai sosialisti. Kuvaisiko sosialistista sopulia
parhaiten solipsisti vaiko sopulisti? Jälkimmäinen taitaa
viettää liikaa aikaa ensimmäisen kanssa. Jos tikapuut eivät
liity tähänkään, niin ehkä kuvitteellisiin
portaisiin, joita kävelen oikeasti?

Nomut hei.
Jos erehtyy lähtemään kodistaan liian pitkäksi aikaa
(kuten minä epäilemättä tein), on palaaminen tietenkin turhaa
(kuten minä epäilemättä huomasin) ja jotakuinkin samantekevää
(no epäilemättä). Edes nostalgia ei voi olla pakotettu tunne.
Olen oppinut pakotetuista tunteista yhtä ja toista ja nostalgia ei ole
yksi niistä. Eikä varsinkaan lämmin vesi suihkun lattialla.