Monday, June 21, 2010

Sain hyönteispuvun. Pukeuduin niin kauan hyönteispukuun, että minusta tuli hyönteinen. Puheessani on enää pelkkiä konsonantteja. Olen konsonanttimies.



Heti alkuun hän siirtää hiuksensa pois vasemmalta puolelta kaulaansa. Yleisesti uskotaan, että kutina on evoluution vastaus iholla käveleviin hämähäkkeihin.



Syömisessä on oikeastaan kysymys paskantamisesta. Saippuavettä kynttilän valossa, lautasellani. Roikotan kädessäni nahistunutta selleriä kuin hiuksista päätä. Remmikenkä ääntelee kuin laululintu.



Alastomana hänen polvensa koskivat ensin märkään katuun, sitten reidet. Äkillinen tietoisuus omasta ruumiillisuudestaan valtasi ohikulkijat.



Jokainen heistä tunsi halua peseytyä ja vaihtaa ylle kuivaa ja lämmintä. Kissa koettaa ulos jokaisella oven avauksella. Kissa syö hellalla suoraan kattilasta.



Kissan hännän varjo on demonin kieli. Kissa hautaa kokkareiseen hiekkaansa järjettömiä, järjettömiä. Piilossa komerossa tai hedelmän kuorien sisällä.



Haluan kävellä ilman kenkiä, sukat jalassa asunnon lattioilla. Haluan luoda sen latistavan vaikutelman, joka tulee kun hieno mies paljastaa sukkansa ja kävelee intiimisti.



Jalkaterät hieman ulospäin. Haluatko nähdä sivuprofiilini? He raastavat tästä saaresta pieniä palasia, murusia, pieniä lohkareita ja heittävät ne takaisin mereen.



Häkkilinnut älköön kirkuko kun suutelemme. Haluatko ilmahyökkäyksen? Haluatko pommituksen? Hyönteismies voi ottaa esiin torvensa ja puhaltaa äänen joka kuulostaa lentokoneilta.



Juon kylpyvetesi. Onhan välirauhan aika ja eläinten puremat osoittavat että jokin on turvallista syödä. Pellolla tai missä hyvänsä on ruumiita, joiden silmiä kiiruhdan tuijottamaan hyvin, hyvin läheltä.



Tällöin muodostuu silmien hydra ja hydra on hyvin vaikea, ellei mahdoton tappaa. Ruumiiden ensitapaamisia. Bzzt. Koirallani on omituinen tapa nuolla ihmisten kasvoja. Reuna-aurinko.



Osaan kung-fun dialektiset sivuttaisliikkeet. Kasveja oppii hallitsemaan heikentämällä niitä. Koirat luodaan jalostamalla niitä. Osaan polttaa tulella valokuvista silmiä puhki.



Joissain kuvissa olen täysin huumeissa, aivan sienissä. Sormenpäät mansikoiden tahraamat. Missä oikein olet? Erotan ääniä, olen taitava. Täällä on katettu pöytä. Oletko lautaset?

1 comment:

Eeva Karhunen said...

Olen lähettänyt teatterikorkeakoulun hakemuksessa valokuvan tytöstä, joka syö mansikoita. Kuvassa ei näy kasvoja.