Monday, June 19, 2006
Sunday, June 11, 2006
Paperin on oltava vahvaa ja rapisevaa,
sellaista jonka tuntee sivuja kääntäessä.
Ja kirjan jättämä tunne on eri jo siksi,
että lukiessa valo tulee edestä eikä
takaa, aivan erilainen varjostettu
mustien merkkijonojen helmitaulu.
Sanan hiljaisuus ei tuota haluttua
vaikutusta. Kuiviin rutistuvaa hiljaisuutta.
Meille on näytetty sitä ja meidän on annettu
kuulla siitä. Mitä ei voi kuulla.
sanomani muistiin, jotta voin muina päivinä
toistaa kaiken tismalleen samalla tavalla.
Miettiä useita tunteja kysymyksiä,
kuten onko palapelin kokoamisjärjestyksellä
väliä, tai että onko kisatunnelmaan
pääseminen jotenkin määriteltyä.
Turha selata uudempia kirjoituksia,
koska uudemmat on viimeksi käytetty.
sellaista jonka tuntee sivuja kääntäessä.
Ja kirjan jättämä tunne on eri jo siksi,
että lukiessa valo tulee edestä eikä
takaa, aivan erilainen varjostettu
mustien merkkijonojen helmitaulu.
Sanan hiljaisuus ei tuota haluttua
vaikutusta. Kuiviin rutistuvaa hiljaisuutta.
Meille on näytetty sitä ja meidän on annettu
kuulla siitä. Mitä ei voi kuulla.
Kuva, kolme miestä eteisessä. Kaksi seisoo,
lihavia, pitkät mustat takit. Päähän ruuvatut
hatut. Kolmas istuu ja vartoo vieraita.
Pujottaa käsiin kireitä käsineitä.
Maalattuja merimaisemia.
Ja hyvinä päivinä tietysti kirjoitan kaikenlihavia, pitkät mustat takit. Päähän ruuvatut
hatut. Kolmas istuu ja vartoo vieraita.
Pujottaa käsiin kireitä käsineitä.
Maalattuja merimaisemia.
sanomani muistiin, jotta voin muina päivinä
toistaa kaiken tismalleen samalla tavalla.
Miettiä useita tunteja kysymyksiä,
kuten onko palapelin kokoamisjärjestyksellä
väliä, tai että onko kisatunnelmaan
pääseminen jotenkin määriteltyä.
Turha selata uudempia kirjoituksia,
koska uudemmat on viimeksi käytetty.
Miten huomattavan nopeasti hän oppi ääntämään
ja käyttämään tuota nimeä. Aivan kuin mitään
kielellistä eroa ei olisi ollutkaan. Ja silti erotimme
hänet välittömästi. Silti huomasin ensimmäisestä
elkeestä.
vaihtoehtoinen versio.
ja käyttämään tuota nimeä. Aivan kuin mitään
kielellistä eroa ei olisi ollutkaan. Ja silti erotimme
hänet välittömästi. Silti huomasin ensimmäisestä
elkeestä.
vaihtoehtoinen versio.
Saturday, June 10, 2006
Mitä tapahtuu puhuttaessa,
miten käsieleet tapahtuvat puhuttaessa
ulkomaalaisille miten jää jälkeen
haamukuvia, sulautuvia
mustia taustoja vasten ihmisiä,
vastaan teräviä nokkia, nokkia terävien
hattujen lippojen alla. Ja alla.
Olkilattialla, ontoista viivoista
kasautuvia jalanmyötäisiä kuvioita,
poskeen jääviä painaumia
nenä kuin lasia vasten sellaisen
painauman vaatimaa hirvittävää voimaa.
Minulla on aksentti stressaantuneena
minulla on aritmeettiset taikurin kädet
vauhkoontuneena, jos olen lehden tullessa
hereillä yöllä jätän sen lattialle enkä vie
Kuten valoa kohden kävellessä
pöytäliinaan ommellut peilinpalaset
leimahtavat tikapuita
etenevä sävelasteikko, nuoltava posti-
merkkieli, tongue ei langue
ja minä kirjoitin sen
ja minä tiesin miltä se
ja tietysti he soittivat
ja kaiken tuon ja he
soittavat sen kauniisti
ja he soittivat kaiken tuon upeasti
rummutkin, kaikki se patteristo
vain pituussuunnassa kasvavia
ihmisiä pimeässä kuljeskelemassa
joutilaana studion nurkissa.
Paljon selittämätöntä tilaa.
Paljon isoja, hulluja elkeitä.
Kuten ääninauhalle vangittuja hyönteisiä.
Heinäsirkkojen takaraajojen melua.
Puheääni tai laulaminen. Otan sen
aina esiin ja käytän sitä. Niin se pysyy
terveenä eikä kulu puhki.
Kuuntele aina lujalla. Kuulet tilan,
voit rentoutua.
”Nainen käveli yksin pois, hänen nauhuriltaan
kuului riemuavien lasten meteli”
miten käsieleet tapahtuvat puhuttaessa
ulkomaalaisille miten jää jälkeen
haamukuvia, sulautuvia
mustia taustoja vasten ihmisiä,
vastaan teräviä nokkia, nokkia terävien
hattujen lippojen alla. Ja alla.
Olkilattialla, ontoista viivoista
kasautuvia jalanmyötäisiä kuvioita,
poskeen jääviä painaumia
nenä kuin lasia vasten sellaisen
painauman vaatimaa hirvittävää voimaa.
Minulla on aksentti stressaantuneena
minulla on aritmeettiset taikurin kädet
vauhkoontuneena, jos olen lehden tullessa
hereillä yöllä jätän sen lattialle enkä vie
Kuten valoa kohden kävellessä
pöytäliinaan ommellut peilinpalaset
leimahtavat tikapuita
etenevä sävelasteikko, nuoltava posti-
merkkieli, tongue ei langue
ja minä kirjoitin sen
ja minä tiesin miltä se
ja tietysti he soittivat
ja kaiken tuon ja he
soittavat sen kauniisti
ja he soittivat kaiken tuon upeasti
rummutkin, kaikki se patteristo
vain pituussuunnassa kasvavia
ihmisiä pimeässä kuljeskelemassa
joutilaana studion nurkissa.
Paljon selittämätöntä tilaa.
Paljon isoja, hulluja elkeitä.
Kuten ääninauhalle vangittuja hyönteisiä.
Heinäsirkkojen takaraajojen melua.
Puheääni tai laulaminen. Otan sen
aina esiin ja käytän sitä. Niin se pysyy
terveenä eikä kulu puhki.
Kuuntele aina lujalla. Kuulet tilan,
voit rentoutua.
”Nainen käveli yksin pois, hänen nauhuriltaan
kuului riemuavien lasten meteli”
Friday, June 09, 2006
Thursday, June 01, 2006
Hänestä tulee niin paranoidinen kun ulkomaailma ei vastaa. Avaamatonta sitoutumista. Peilaamista. Kaikkea muuta kuin positiivista palautetta. Rikki kivettyjä ikkunoita. Konkreettisia pelon aiheita. Oman asunnon, kodin, maantieteellisen sijaintipaikan. Ehkä siitä ei ole hyötyä että sinä luet sen. Ehkä siitä ei ole hyötyä että ihmiset lukevat sen. Mitään sanomatta. Suoraan Jumalalle. Mahdollisimman totuudellinen kuvio. Huonoa loputtomuutta. Tarve luoda yhteys. Yksi paradokseista. Kirjoittaminen on luonnoton yhteys keinoilla, jotka tekevät puheen suhteen toisarvoiseksi, täydennys oikeastaan korvaa jonkin asian olennaisen täydennyksen. Olennainen tietty puute. Tietty olennainen, palautettu puheyhteys. Kuusitoistatuntiakestävämatinea. Ei mainittavaa vastaanottoa. Ei mainittavan aitoa, välitöntä kontaktia. Kuitenkin ehdin täyttää vihkojeni kannet rytmitetyillä viivoilla, joita yhdistelen pitkillä, haarautuvilla viivoilla. Haarautuvien hiusten abjektiharha. Kaikki ilmiöt haluavat itsepäisesti jatkaa kivinä ja kasveina olemistaan. Tiikeri ei pääse mitenkään eroon viivoistaan. Hän oli siellä. Aivan niin kuin fiktiossa. Hänhän.
c’urs rred n’d rare
arws are-arrnged
r
chondrodendron
TO MEN TO SU M
bvotancilacl hverbal armrican
189889818988981 189889818988981 189889818988981
189889818988981 v 189889818988981 189889818988981
MENISPERMACEAE pareira
189889818988981 189889818988981 189889818988981
ruiz &Pavon -- pareira
189889818988981 189889818988981 189889818988981
vriginwine?
Subscribe to:
Posts (Atom)