Tämä olisi, kenties, osa siitä ajasta, jona olisi otollista kirjoittaa runoja. Luulen kuitenkin nukkuvani tuon hetken yli, koska niitä on harvoin. Teen nukkumisesta, perustarpeesta, puolesta elämästä, harvinaisuuden ja tapauksen. Kirjoittaminen on yksinäistä. Lukeminen on hiljaista paitsi jos puhuu unissaan. Esimerkiksi Sandemose saattoi kirjoittaa ajattomasti, mutta aina se ei riitä. Ajattomuus ei vastaa nykyaikaisuutta. Ajattomuus on paradoksi. Ajattomuus ei löydä lukijoita, koska heillä ei ole aikaa, jota ilman lukea.
Oli myös muita asioita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment