Tismalleen tästä kohdasta kuulen jokaisen tytön äänen erikseen, erillisinä yksikköinä ja muista erottuen. Voisi sanoa, että kuulen puut metsältä.

Hän on kirkas ja erottuva, hän on korkea.
Hän on matala ja samettinen, hän on sympaattinen.
Hän on nuori, nuorempi muita, mutta hänen äänensä ei huoju.
Hän on stemma. Hän on kakkosääni. Tarvittaessa hän on mikä tahansa ääni,

pullonkaula, koroke, katve, käytävä, polku, kuja.

He nauttivat saadessaan resitoida ilman säestystä ja he nauttivat soittaessaan viulua jo ties kuinka monennetta vuotta, säännöllisiä soittotunteja 7-vuotiaasta, muutamilla 3-vuotiaasta, epäsäännöllisiä peruuntumisia, miespuolista palvontaa opettajan taholta, kiinnostunutta himonsekaista odotusta oppilaiden varttumisen myötä, henkinen kasvu, innostaminen, rohkaiseminen, johdattaminen

Saman teeman toistaminen b-osassa päinvastaisessa järjestyksessä,
tunti ennen kenraaliharjoituksen alkamista oksentaminen konservatorion käymälässä,
hikoilevan kämmenet, vanhemmat katsomossa, eturivin hameiden alle kurkistelevat
runkkarit,

Händelin tahdissa.