kyntämässä preeriaa lempityttösi kanssa. tomuiset cowboy-saappaat ovat aivan omanlaisensa mielentila. ja nyt kun ajattelee, eräs tärkeimmistä aikamuodoista tässä tarinassa ja miten niiden nahka mukautui jalkoihin. kaiken sen lävitse, nyt kun sitä ajattelee, pienet hiekanjyväset laskosten väleissä lävitse eteläisten osavaltioiden. ja vieläpä käyttää tuollaisia saappaita aivan syystä.
ja me saatoimme kirjata ylös potkimamme nenänmuotoiset minidyynit, jotka hajosivat lennähtäen toisin kuin saatoimme kirjata ylös ne suuret kotilomaiset, jähmettyneet hiekka-aallot joiden ominaisuus oli pysäyttää ja upottaa. hän keräsi asioita kuten ne olisivat kokemuksia ja minä kasasin pieniä kiviröykkiöitä merkityksellisille paikoille. savannin idiootit. me laskimme kaikki äärettömän paljon ja jatkuvasti. meillä on suodattamaton yhteys ja kyky.
haistaa kuin koira, tunnistaa jokainen tuttu ominaishaju jo kaukaa. joka tapauksessa olisimme kantaneet vanhuksemme vuorelle ajan ollessa otollinen, sellainen kurttuinen vanha rusakko jonka sormet ratisevat kättä puristaessa. ja nenädyynit ovat siellä vieläkin hajonneina ja tämä yksinäisyys on läpäisty, tähän yksinäisyyteen on tullut ihmisiä, keitä hyvänsä. he, voiko heidän läsnäollessaan ajatella asioita kuten vertikaalinen kiljaisu tai horisontaalinen huuto tai jotain typerän syleilevää kuten pilvien törmätessä syntyvä pehmeä ääni, hehe
ja valaan nahka on maailman miellyttävin tunne, kun hiekka on tuulettanut sen ja kun se on kuiva ja pehmeä. esihistoriallisiin uurteisiin kiilautuneita hiekanjyväsiä, suuren kallion nahka on tummaa kun sitä kastelee ja siihen voi piirtää. vaikka kaikki tuo tietysti katoaa veden haihtuessa. miten toiset jyväset tuuli on vasta tuonut ja toiset niistä ovat olleet vuosisatoja. en ihmettelisi jos se suihkuttaisi öljyä. ehkä sellainen hiekkainen lääry sopisi asiaan. ensin mustaa ja sitten harmaata ja sitten hiekkaa.
minun piti puhua vielä teistä ja hiekkateistä ja ajoittaisista liikennemerkeistä. keltaisen kolmion muotoisista taideteoslauseista, kuten kolmion voi siirtää keskeltä autiomaata keskelle huonetta. entä sitten plaaplaa entä sitten plaaplaa jne. tietenkään ei ole luontevaa sanoa, että jos odottaa tarpeeksi kauan, jatkuisi odotus tarpeeksi kauan. vaikka onkin typerää että tarpeeksi kauan on yleensä hyvin kaukana jostain sellaisesta, kuten loputon ääretön odotus ajan ulkopuolella. ja kauriinraadot ja karja.
se oli lava, jolla oli vain yksi seinä niin, että kun avasi oven ja astui sisään, astui suoraan valtamereen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment