Upseerit paljastaisivat päänsä ja riisuisivat nahkaiset hansikkaansa astuessaan sisään, kuten paljastaa beduiini / puhtaanvalkoiset luut. Asunnossa kykenemättä suhteuttamaan, sillä se on uusi ja väliaikainen, muiden käyttämä ei-aito-koti, ei-lapsuuden koti. Katson uudestaan ja huomaan uusia piirteitä kuin lukiessa kirjaa toiseen kertaan; merkkejä jostain ihottuman lailla, tarinoita jotka keskenään samaa mieltä, kartat, minun mereni rantani. Ne on koottu kansiin vain minua ja lukemistani varten, tuollaista huokoista ja halpaakin, imukykyistä että muste puraisee kunnolla. B kastaa päänsä kylmään veteen ja säveltää. Otsasateen lävitse näkyy pitkät sääret, nainen riisuu korkokenkiään kesken puheensa. Tapetin nadiiri pakenee, kynnysten juoksuhautojen ylitse hiipii kasvustoa kuin käsi reittä pitkin ylös kirjoituskoneen leipäkiviä väistellen. Huorat eivät katso silmiin, vaaleaihoisista mustavalkoisia tummaihoisia kadun täydeltä lirkuttaen tarkkaavaisina linnut. Toisen maailmansodan ensimmäinen liittoutuneiden pudottama pommi tappoi Berliinin eläintarhan yksinäisen elefantin. Pitkän huvilan yksinäinen ympäristö tulee kuin narussa, raahautuu paikalle perässäni heräämisrefleksinä. Liotan jalkojani jatkuvasti kuumassa saavillisessa vettä, aloitan: