Seurapelejä: pantomiimiasennosta näkee ruumiinkielet, esimerkiksi elimen koon; lihasmuisti ja stetoskooppisen tarkka reaktio takaavat yleisen sekaantumisen yksityiseen.


Sen jälkeen häpeä; kuin lapsi, joka hetken mielijohteesta töhrii vahaliidulla seinät ja vierittää syyn pikkusisarensa niskaan. Kuten aito sosiopaatti. Aina lapsi, lapset.


Tiedostamaton nostalgia, kuin pidättelisi ulostustaan, kuin olisi vielä hyvin pieni, hyvin sylissä; märät hiukset näyttävät mudalta ja lehdiltä, jokin lämmintä, padassa leikkiruoka.


Taiteellisesti suuntautunut sopeltaa sihteerikölle uurroksen syvyydestä, kuin kaiverruksesta. Impasto. Ilman taidetta ei olisi viittaus- ja pastissipohjia; ei kieltä. Kuuntelijan valtaa


tarttumisen pelko. Esimerkiksi syöpä. ”Anaaliseksi tietää oraalin kuolemaa!” Näiden bileiden jokainen vuorosana sijaitsee eri vuodessa. Mitä kirjaimet sinusta ovat? Jooko?


Paniikkimoodi menee päälle kuin siivoojarobotilla. Kaikki keinuu kuin laivalla. Eeva Joenpelto: Etteivät kulmasi jumittaisi. Olen vankina proosahelvetissä.Tapahtumat


juoksettuvat kuin kastike. Mieleeni muistuu se kerta, kun luulin erään lepakoista kertovan tekstin käsittelevän lesboja. Graafikolla on ruma tatuointi; sieni-infektio vai hattivatteja?


Tarvitsen palohälytyksen ja sprinklereitä. Vesi on jähmettynyttä aikaa, tavarat ja kädet siinä.Vesi tekisi tästä kompleksista simpleksin. Voisin suunnistaa lepakkotutkani avulla. Olen


kuoriainen, joka herää liikkeeseen kun sen päällä olevaa kiveä nostetaan. Minulla on kolme sydäntä. Jos synnytän krokotiilivauvan, lasken sen viemäriin. Jos virtahevon, jokeen. Rintalihakseni


ovat monimutkaiset. Kuuluu helvetillinen meteli, sihteerikkö hieroo peukalonsa ja etusormensa välissä häpykarvojaan pieniksi sarviksi. Hän on kärpäsnaiseni. Hän


näkee kaikkialle yhtaikaa. Hänen kanssaan olemme silkkiperhostoukkien öiden kauhu. Lopulta ne muumioituvat koteloidensa sisälle kuin helistimet. Pakokauhua, säntäilyä päin


lasiovia. Yritän irrottaa päätäni, mutta unohdan että se onkin oma pääni. Virkailija saa oven auki, mutta lyö ällistyneenä päänsä kiinteältä näyttävään käytävään. Ha! Abstrahointini


muuttaa entiteetit 2-ulotteiseksi latteudeksi. Jaamme hänet paloina toisillemme, kuin soidinmenoilla. Kärpäsnaiseni laulaa ja tanssii. Punainen väri saadaan kuivatuista ja jauhetuista


naaraspuolisista kokenillikirvoista, jotka elävät kaktuksissa. Olen nähnyt tämän kaiken särkyvän. Maa ei johda saastaisuutta, täten ei myöskään veren lampi, sillä veri virtaa maan


sisään. Tämä on röntgenkuva lapamatoisesta vatsasta. Lapsistamme jokainen faarao.