Vapa

Ihmisten kehuessa mieleni olevan aiempaa puhtaampi kuljetan esinahkani alla tuoksuasi päivien, viikkojen ja kuukausien ajan; kuin appelsiinin* sumuisten kuorien.

Se kaivautuu pintaan kuin koteloitunut sirpale, kuin olisin parturi jonka käsien ihon alle kivettyneet tukot kutittavat haamujen kantapäitä.


*Aurinko nousee, toinen pallo jää mereen, laineille lepäämään onton kumin pehmeydellä. Idän suuressa museossa minä olen nähnyt Lenin-sedän koteloituneena.