Paksu sumu peitti koko järven. Liima oli liuennut, maali lohkeillut. Pieni tähtäys sormenpäällä ja luhistuisin; kolmiö ylösalaisin, kuin tekokäsi jonka ominaisuuksia ei vielä tunne. Ulkona laitoksen löyhkä, mutta paitani alla henkilökohtainen tuoksuni, jonkin parfyymi. Paitani alla vesipulloja kuin kyttyröitä, kuin tehtäväni olisi juottaa koko muu karavaani.

Lehmänraato saastuttaa juomavesisäiliön, tarvitsen talismaanin puhdistaakseni sen. Madot ovat nousseet pintaan pienten oksien lomaan, yhdessä ne alkavat muodostaa neliöitä, joista puuttuu sieltä täältä sivuja. Alan hahmottaa labyrintin rauniot. Nääntyneen ihon lävitse luut lävistävät, mukulakivikadut jäävät sileässä kulttuurissa pian historiaan.

Hirviöt kirkon katolla valuvat vettä. Sateesta paisuneet ja pöhöttyneet huonekalut lojuvat aukiolla, mädäntyvien kirjojen perhot matalissa lammikoissa. Valo hiipuu, pian voi vain veistää. Hämärässä ne näyttävät lähes inhimillisiltä. Pitkä, varovainen hieronta.