Vähitellen (gradually) himmenevät kasvot ja loistavat silmät, jotka ovat lopulta pimeydessä kiiluvat kaksi terävää kuulaa, toivat mieleeni parvellisen tukaaneja auton ajovaloissa. Silmät kuin golfpallot, silmään golfpallo ja tajuntasi räjähtää. Ne ovat humalaisen miehen kävelyä matkivia kirkkaita lintuja, ne ovat selväpiirteisiä ja eläväisiä lintuja. Ehkä taitavien roomalaisten ikuistamia tai ehkä mielikuvituksen perukoilta luotuja lintuja. Kirkkaat värit, mietin, jotta valo heijastuisi niiden höyhenistä paremmin ja tässä pimeässä roadside moviessa ne toimivat heijastimina. Nämä eivät ole niitä sorsanpoikasia, joita syötin kädestäni ja ripuloin rantaveteen. Nämä pariutuvat komeiden urosten ja komeiden naarasten kesken, jos vain pohkeet ovat vetävät ja tukka pehmeä. Ja kieli punainen. Golfpallo silmään ja tuulilasi räjähtää. Tielle ja pientareelle sataa kauniisti höyheniä, kuin laskosteltua kangasta.