Monday, March 03, 2008

Savu sinun silmiesi edestä, sinun silmillesi.

Niillä kasvoilla vaelletaan unissa joissa jalat katoavat ensimmäisinä, mikä näyttää kiinteältä ei ikinä ole, kuten salalokerot ja käytävät, suurten pylväiden sisässä kiemurtavat kierreportaikot ja miten, jos yhä syvemmälle mennään, sielut asuttavat rakennuksia seinien sisässä, miten typerää entisöinti on, lentokoneenkin hylky josta asukas on hakannut rungon irti ja tehnyt itselleen seinän, kuvat tulkitaan hahmojen ja kuvioiden kautta, ne henkipilvet jotka suumme päästävät istuessamme voipuneina vastapäätä toisiamme kuin uupuneet nyrkkeilijät, tuijottaen enää.

Liuoten eleisiin se saa silmämme sulkeutumaan kuin aurinko, se on samurain opetus, se on erilaista pyöreää. Tuollainen aave tässä erämaassa ei mahdu tänne vaan täyttää tämän. Koottuna kansiin ja sidottuna paikkoihin ja saariin tai kivien nimiin, kaikuina ja olioina, eivät sekvenssinä. Silmäni juuttuvat tuohon sirinään kuin kolibriin, enkä pääse siitä enää, se uuvuttaa kuten todella hidas ja tarkkaa kättä vaativa työ. Se osoittaa laihaa keskitysleirivangin pyhyyttä. Taistelevien kylkiluiden kolina kuin vedettävät tekohampaat. Olen rakentanut tämän.