Teemulle ja Kai Kajanderille
Olen sammaleen kaiku ihmisestä, miehestä
suolistoista ainesta, tietoisuuden kasviston
soista ongelmistojen, kodit koppakuoriaisten
olennossani psykologia kasvien, mutainen
rämeinen, Hemulinko mehumaijani lettoinen,
uneksivat verenkierrosta sisuskaluni koisoiset
ystävällisen sielun syli, ajatus, unelma maailmasta
hämärämmästä, märemmästä, mämmistä, pois valon
valtavasta poliksesta, eksistenssin kirkkaasta spriistä
soihin juureudun, naatistoihin paneudun, juureksiin
sopeudun, keityn, maustun; sammakko ja sisilisko,
bio-voimaantunut tieto, ikisisko, vähämielisiä
lihallisia, hentoja ja heikkohermoisia, mutta sinä
minä, ystäväni, kiintoisia mukuloita, ei kateutta
Sunday, March 13, 2011
Friday, March 04, 2011
Kissa tykkää oleskella nauhakaiun päällä
Nauhoitin joskus Léonin päälle dokumentteja
homoseksuaalisista eläimistiä
Näköala, maisema, tulit eteeni ja astuit sen päälle
ulkoa autiomaasta epäsäännöllisyydellä
Metsä
ei kuten massa vaan kompassimassa. Pää on huomattavan kömpelö,
koeta vaikka silittää jonkun päälläsi jonkun selkääsi
kaikkine puhuvine ja inhimillistettyine eläimineen on fantastinen osoitus
Risto Reippaan paranoidisesta skitsofreniasta
Nauhoitin joskus Léonin päälle dokumentteja
homoseksuaalisista eläimistiä
Näköala, maisema, tulit eteeni ja astuit sen päälle
ulkoa autiomaasta epäsäännöllisyydellä
Metsä
ei kuten massa vaan kompassimassa. Pää on huomattavan kömpelö,
koeta vaikka silittää jonkun päälläsi jonkun selkääsi
kaikkine puhuvine ja inhimillistettyine eläimineen on fantastinen osoitus
Risto Reippaan paranoidisesta skitsofreniasta
Wednesday, March 02, 2011
modron
I am a cube de-cubed. I sleep in a drawer.-Nordom
Kasvisravinto herkistää minut. Aistin ihmisten tunteet.
Ne siirtyvät katseen mukana kuin valo. Mehuisa päärynä.
Kuoreltaan lähimpänä ihon hedelmistä.
Lihansyöjänä olen mielialalääkitty ja autuaasti pääni sisällä.
Utareeni herkät antibioottien määrästä.
Kielten välit hampaiden välit, kalvot, rytmit.
Osaan esittää etupainoista. Olen naamioinut mehiläiskeot
miehiksi, jotta roistot eivät varastaisi hunajaani.
Enemmän näen hyönteisiä kuin kielteisiä piirteitä.
Käsittelin simpukoita, hengitin lasipölyä, täytin hienolla suolalla
pieniä astioita. Ääntä imevä ontelo kirkon seinässä, jossa tuhkaa.
Lattia narahtaa kuin soitin, kieli, pitkältä alueelta notkahtava.
Askin kun työntää auki, siellä on itse vainaja,
kauniine pukuineen. Moisiin mittasuhteisiin en ole tottunut.
Tuijotan korvaan, koska se on kaikkein pimein paikka.
Lopulta tarvitsemme sisäämme teknologiaa, jotta voimme olla
toistemme seurassa. Nielen metreittäin lankaa.
Se on eräänlaista teknologiaa. Aivan kuin keikan lopetusraita,
joka on niin lujalla että basso resonoi miestenhuoneen vaneriseinien
kautta ylös virtsaani. Rakennuskilpailujen toiset palkinnot,
rakentamattomat. Niiden toivossa kiertelen asutusten liepeillä
etsiskelemässä luontoon levinneitä akileijoja.
Subscribe to:
Posts (Atom)