Sunday, March 13, 2011

Alec Holland oli tiedemies

Teemulle ja Kai Kajanderille


Olen sammaleen kaiku ihmisestä, miehestä
suolistoista ainesta, tietoisuuden kasviston

soista ongelmistojen, kodit koppakuoriaisten
olennossani psykologia kasvien, mutainen

rämeinen, Hemulinko mehumaijani lettoinen,
uneksivat verenkierrosta sisuskaluni koisoiset

ystävällisen sielun syli, ajatus, unelma maailmasta
hämärämmästä, märemmästä, mämmistä, pois valon

valtavasta poliksesta, eksistenssin kirkkaasta spriistä
soihin juureudun, naatistoihin paneudun, juureksiin

sopeudun, keityn, maustun; sammakko ja sisilisko,
bio-voimaantunut tieto, ikisisko, vähämielisiä

lihallisia, hentoja ja heikkohermoisia, mutta sinä
minä, ystäväni, kiintoisia mukuloita, ei kateutta

Friday, March 04, 2011

Kissa tykkää oleskella nauhakaiun päällä


Nauhoitin joskus Léonin päälle dokumentteja
homoseksuaalisista eläimistiä


Näköala, maisema, tulit eteeni ja astuit sen päälle
ulkoa autiomaasta epäsäännöllisyydellä


Metsä


ei kuten massa vaan kompassimassa. Pää on huomattavan kömpelö,
koeta vaikka silittää jonkun päälläsi jonkun selkääsi


kaikkine puhuvine ja inhimillistettyine eläimineen on fantastinen osoitus
Risto Reippaan paranoidisesta skitsofreniasta

Wednesday, March 02, 2011

modron

I am a cube de-cubed. I sleep in a drawer.
-Nordom


Kasvisravinto herkistää minut. Aistin ihmisten tunteet.
Ne siirtyvät katseen mukana kuin valo. Mehuisa päärynä.
Kuoreltaan lähimpänä ihon hedelmistä.
Lihansyöjänä olen mielialalääkitty ja autuaasti pääni sisällä.
Utareeni herkät antibioottien määrästä.
Kielten välit hampaiden välit, kalvot, rytmit.
Osaan esittää etupainoista. Olen naamioinut mehiläiskeot
miehiksi, jotta roistot eivät varastaisi hunajaani.
Enemmän näen hyönteisiä kuin kielteisiä piirteitä.
Käsittelin simpukoita, hengitin lasipölyä, täytin hienolla suolalla
pieniä astioita. Ääntä imevä ontelo kirkon seinässä, jossa tuhkaa.
Lattia narahtaa kuin soitin, kieli, pitkältä alueelta notkahtava.
Askin kun työntää auki, siellä on itse vainaja,
kauniine pukuineen. Moisiin mittasuhteisiin en ole tottunut.
Tuijotan korvaan, koska se on kaikkein pimein paikka.
Lopulta tarvitsemme sisäämme teknologiaa, jotta voimme olla
toistemme seurassa. Nielen metreittäin lankaa.
Se on eräänlaista teknologiaa. Aivan kuin keikan lopetusraita,
joka on niin lujalla että basso resonoi miestenhuoneen vaneriseinien
kautta ylös virtsaani. Rakennuskilpailujen toiset palkinnot,
rakentamattomat. Niiden toivossa kiertelen asutusten liepeillä
etsiskelemässä luontoon levinneitä akileijoja.