Thursday, April 27, 2006

Viidakosta juoksee kulmikas nainen.
Viidakosta juoksee suuton ja silmitön.
Viidakosta juoksee lommorintainen näyttelijätär ja kiinalainen viuhka.
Viidakosta pomppii rämisevän oven taakse pesuhuoneeseen lukittu ovea naiva lattiarakenteen kautta resonoiva pyykinpesukone.
Viidakosta juoksee juhlan jälkeen yksinäinen nänni.
Viidakosta juoksee jonkinlainen palmupuusta veistetty golemi.
Viidakosta juoksee sormeton kapellimestari.
Viidakosta juoksee kinuskileivosta hautova babushka.
Viidakosta juoksee nautittavan oranssi kiviveistos.
Viidakosta juoksevat Spencer Tracy, Kalle Lewis ja kubistinen astiasto.
Viidakosta juoksee, poika, juokse.
Viidakosta nousee sokea aurinko.
Viidakosta käsin lavastetaan läntinen taivas.
Viidakosta pyörii epätasaisesti luullakseni noin yksitoista pastellipäärynää.
Viidakosta juoksee puutarhassa lepäävä kreikkalaistyylinen talo.
Viidakosta juoksee jälleen näyttelijätär ja villiintynyt viuhka.
Viidakossa soitetaan kitaraa naama sisässä. Plektrakädessä ei ole sormia!
Viidakosta juoksee palapelin paloista koottu viehättävä leninki.
Viidakosta juoksevat Breznev, Rublev ja Leninki.
Viidakosta kuuluu Kreekah! Tarzan bundolo!
Viidakosta juoksee aivan saa-tanan kamala muumioluuranko-tyylinen ratkaisu.
Viidakosta juoksee Horta de Ebran tehtaan omistajan vävyn joutsenlaulu.
Viidakosta juoksee kikkeliskokkelis.
Viidakosta juoksee mestarin siveltimen dekonstruoima Ambrose Vollard.
Viidakosta juoksevat Gösta Sundqvist ja hohtavan valkoisesti naurava isorintainen neekerinainen.
Viidakosta juoksee alavatsa, joka on sekoitus kovin monia kivestyylejä.
Viidakosta juoksee skotlantilainen muckelismackelish.
Viidakosta juoksee Pernod-jäitä imeskelevä Larry Laffer.
Viidakosta juoksee Leikin loppu.
Viidakosta juoksee loputon kasetillinen Kasevaa.
Viidakosta juoksee vedenpaisumus.
Viidakosta juoksee uhrijuhla Kyöpelivuorella.

Monday, April 24, 2006

Kaksoisvirranmaan kaksoset kauhistuivat karuutta maan, kaltaisten kaveruus koitokselle kerkesi. Katkeran kansakunnan kilpajuoksijain kova kurimus karkotti karpalot koverilta kuhmuisilta kankuilta, kiperästi kaikkivaltiaiden karvaisilta kyrv...
Kasaarikvasaari Kaurismäen kannatuskaari kytkökseltä kaikkialle kuurona kieri, kaunaisen kokon kuumeen kytemiseksi kumautti, kuonakukkaseksi kitkeryyden kiiri.

”Kauhistelkaa, kauhistelkaa!” kärhämöivät kiimaiset kaikkivaltiuden kailottajat kun kansa kuuhun killitellen kirmasi kukin kunnailleen. Karkeaa, karvaista kangasta kaalepit kontoillaan kyykistyivät kulauttamaan. Kanki kauhia keri, kansakunnan kaksosten kaksoisvirranmaan.

Kauhulla kuulostelen. Kermainen kukinto kauhun kausien. Kiirii karvoissani karmea kultapiisku katsellessani kaukaista kertomusta. Ken kuiskaa keralla kuvottavien kekojen?

Kaikki kuurot kauniita kitaroita kurmottaen.

Tuesday, April 18, 2006

1. Kukaan kiinnostava ihminen ei pidä normaalista runoudesta.
2. Myös epänormaali runous on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
3. Hyvin tehty epänormaali runous on kuin tonkallinen voinmakuisia popcorneja.
4. Hyvin tehty epänormaali runous on tullut jäädäkseen, valitettavasti.
5. Toisaalta on vaikea verrata hyvää epänormaalia runoutta hyvään epänormaaliin proosakirjaan.
6. Proosakirjallisuus on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
7. Epänormaali proosakirjallisuus voi toimia kuin virvoitusjuoma, jossa on sopivasti jäitä.
8. Ylipäänsä koko epänormaali-käsite on niin perseestä revitty ja kyseenalainen, että unohdetaan se.
9. Unohdetaan saman tien kirjallisuus.
10. Kirjallisuus on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
11. Mutta kuinka muka voisimme unohtaa kirjallisuuden?
12. Fiktio. Tekstuaalisuus. Kielen ehdoilla toimiva suljettu maailma.
13. Miten voisin jättää käyttämättä nämä kiehtovat mahdollisuudet?
14. Olenhan älyllinen eläin.
15. Mitä helvettiä?
16. Älyllinen eläin toteuttaa itseään älyn kautta.
17. Älyllinen eläin on järjestelmällinen.
18. ”Itse asiassa ihminen ei ole eläin sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sanan ’eläin’ voisi katsoa tarkoittavan karkeasti muita eläviä olentoja”.
19. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Koettakaa pitää älylliset ja pikkumaiset hampaanne kurissa.
20. Ei, en tiedä kuinka minun tulisi suhtautua kasveihin.
21. Ei, en tarkastanut määritelmiä sanakirjasta.
22. Kyllä, minäkin kammoksun yhtäkkisiä pudotuksia jännitteessä ja rakenteessa.
23. Minäkään en pidä siitä.
24. Tiedät kyllä mitä tarkoitan.
25. Ajattelet sitä tälläkin hetkellä.
26. Olet söpö närkästyneenä.
27. Mutta entäpä sitten sienet?
28. Hyvä luoja.
29. Joku sanoi joskus, että kiinalaiset ovat kuin sieniä.
30. Minusta se oli aika hyvin sanottu.
31. Älkää katsoko minua tuolla tavalla.
32. Jooko?
33. Tärkein esteettinen keino on banalisointi.
34. On muistettava käyttää tehokeinoja liikaa, mutta ei niin paljon, että lukija voi sanoa ”tässä on käytetty tätä yhtä tehokeinoa niin paljon, että siitä on tullut maneeri.”
35. Edellisen kaltaisen lauseen jälkeen voit kuitenkin tehdä aivan mitä haluat.
36. Eikö mielestäsi ole lukijan esteettisen kompetenssin aliarvioimista kirjoittaa rakenteellisesti täydellistä tekstiä?
37. Hyvä vastaus.
38. Ymmärrän jos pidät minun teesejäni tuollaisena aliarvioimisena ja ajanhukkana.
39. Kyllä, olen tylsistynyt porvariston penikka, joka pitää pilkkanaan kunnon ihmisiä.
40. Epäilemättä pidän myös flarf-runoudesta ja muusta moraalia halventavasta postmodernista.
41. En ymmärrä sinua.
42. Ensiksi kysyt josko pidän flarfista ja heti seuraavaksi olet tivaamassa että mitä vittua sekin nyt sitten tarkoittaa.
43. Olet oikeassa.
44. Ethän sinä tekstuaalisesti mitään sellaista kysynyt.
45. Mielestäni temppusi oli silti halpamainen.
46. Tiedät, että häpeän aina jälkikäteen tekemisiäni.
47. Juuri siksi jätän ne korjaamatta.
48. Mitä korjaisit täydellisessä tekstissä?
49. Koetko muka ihailua?
50. Oletko varma, ettei se ole kateellisuutta?
51. Oletko varma, ettei se ole alemmuudentuntoa?
52. Tietysti minäkin koen tyytyväisyyttä ja eheyttä jälkeenpäin jos olen tehnyt työni kunnolla.
53. Hyvin tehty työ ja eheyden tunne on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
54. Ihmiset. Ainoastaan. Kilpailevat.
55. Aivan. Myös huonouden voi tehdä liian hyvin.
56. Myös hyvin tehtyä huonoutta voi kadehtia.
57. Hyvin tehdystä huonoudesta tulee lopulta taidetta.
58. Valitettavasti.
59. Taide on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
60. Unohdetaan taide. Puhutaan vaikka esteettisyydestä.

Friday, April 07, 2006

Käyn viikottain katsomassa puistossa makaavaa ruumista.
Keskimäärin joudun joka kerta valitsemaan useista, koska
ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän värikkäitä ja tarvitsen
runsaan valikoiman erivahvuisia linssejä ikuistaakseni niiden
nyanssit. Tapaan kertoa niille viime aikaisista tapahtumista ja
ne nousevat nojaamaan kyynärpäihinsä niin hitaasti, etten
tiedä missä vaiheessa nousu ja missä vaiheessa ylipäänsä lakkaus.

Me puhumme innostuneesti samoista asioista ja ymmärrämme
toisiamme. Vaikka hän ei pidäkään minusta lainkaan. Ei siinä
mielessä, että minä ymmärtäisin sen. laulussa lauletaan niin

lauletaan kuin se kuulostaa siltä.
Ei muutenkaan. Auringon varjosta valoon
ilmestyvät ihmiset ovat ongelmallisimpia,
jos väreistä puhutaan. Juuri ihmisistä on
yleensä kysymys. Koska väreistä puhutaan.
Kuvaa siinä sitten sitä sateenkaaripuuroa.
Mutta ymmärrän etten ole suojassa tässä,
mutta minulla on tunne kuin

tuo esine nousee taivaaseen. Niin korkealta hammaskarttakin
näyttää siedettävältä. Jokaisen hammaskartan oikeus tulla
uusinnettavaksi. Niissä lukee ja piru vittu luoja tietää mitä niissä lukee.

Tapahtumat tapahtuvat
koska ovat epätäydellisiä. Lampaan teurastaminen ja uhraaminen
alkaa näyttää järkevältä toiminnalta siinä vaiheessa, kun
lammas todella syödään. En pidä lampaan veren punasta
iltahämyisellä vihreällä, jollain Groznyjin niityllä, joissain
pidoissa, jossain tanssin ja laulun keskellä. Kuvaa siinä
sitten sitä usvaista tarkovskipuuroa. Värisokea
tunturivuoripuroperkele, ei en koske enää saastaisiin
perinneruokiinne fröökynä.

Tuokaa liimaa, tuokaa liimaa, tuokaa liimaa, tuokaa liimaa.