Monday, April 24, 2006

Kaksoisvirranmaan kaksoset kauhistuivat karuutta maan, kaltaisten kaveruus koitokselle kerkesi. Katkeran kansakunnan kilpajuoksijain kova kurimus karkotti karpalot koverilta kuhmuisilta kankuilta, kiperästi kaikkivaltiaiden karvaisilta kyrv...
Kasaarikvasaari Kaurismäen kannatuskaari kytkökseltä kaikkialle kuurona kieri, kaunaisen kokon kuumeen kytemiseksi kumautti, kuonakukkaseksi kitkeryyden kiiri.

”Kauhistelkaa, kauhistelkaa!” kärhämöivät kiimaiset kaikkivaltiuden kailottajat kun kansa kuuhun killitellen kirmasi kukin kunnailleen. Karkeaa, karvaista kangasta kaalepit kontoillaan kyykistyivät kulauttamaan. Kanki kauhia keri, kansakunnan kaksosten kaksoisvirranmaan.

Kauhulla kuulostelen. Kermainen kukinto kauhun kausien. Kiirii karvoissani karmea kultapiisku katsellessani kaukaista kertomusta. Ken kuiskaa keralla kuvottavien kekojen?

Kaikki kuurot kauniita kitaroita kurmottaen.

1 comment:

Antiko said...

Innostuit sitten H-runosta, hyvä. Tosin runo jäi minulle hyvin hämäräksi, mutta voimaahan siinä oli, sellaista saatanallista loitsuamista, hui! Pidän itse kuitenkin enemmän itse ideasta, siitä, että on jokin sääntö, joka pakottaa kirjoittamaan. Se pelastaa usein tyhjänpaperinkammolta.

Kivaakin kivempaa kevättä!

T: Antiko