Friday, May 29, 2009

sivun syttyessä palamaan liekin heijastamat varjot tekevät sanoista aistimuksen, käsien tehdessä liikkeitä ilmassa kuin liitutaulua pyyhkivä ele; makaa jonkin varjossa ja tästä on vaikea keskustella suomeksi, kielestämme puuttuu sopiva aikamuoto, hän ottaa kaksi piirrosta kasvoista ja asettaa ne päällekkäin; tämän lähemmäs suudelmaa on vaikea päästä, keväisin todistuksia elämästä on niin paljon helpompi löytää,

ja siltikin, jokin tiellä hänen kasvoillaan, jotain romua, kuin auto-onnettomuus, jotain on muuttanut asumaan silmiini, tämä maitolautasen kuollut tuoksu, lääkärit jotka; kissat jotka tarkkailevat sinua, pitäisi olla jokin kone joka suoristaisi seiniä, valoisa viiva, hän nuolee veistään kuin koira välkkyvää terskaansa (kissa on symbolinen leijona), pystyssä vaginan viiva tai sormen ”shh”, poikittain piikkilankaa, olen vetäytymässä tästä,

voiko noin ruskeilla silmillä nähdä normaalisti, ilman kataluutta, ihmisillä on vaatteita jotta alastomuudella olisi ääriviivat, pidänkö näkemästäni, suurentuvatko pupillini, puhallatko henkeä keuhkoihini, vanha hollywoodsuudelma, kuin kaksi kalaa muodostamassa jonkin ontelon; kerrothan hetken jona alan lusikoida jälkiruokaa kuin jokin eläin, kuuntelen lihasmuistiani, huulet siirtävät suuta, nuoli alaspäin

painoin sitä itseäni vasten kuin kissaa, elintavoiltaan hän oli kuin jokin hyönteinen; matkimalla tehty halveeraaminen vaatii jonkin etäisyyden; mikä muuttaa matkimisen herjaksi, kun ei syö tarpeeksi värikkäästi; että tästä puuttuu nyt punaista; paritteluhaluisia naisia alkoi ilmestyä kaikkialta, varjot alkoivat paritella, eikä hän kätke leikkiään, kuin perhosen häilyvä olento joka koettaa polttaa itsensä lampun sydämessä, heiltä puuttuu sähköä

kirjaimia kuin lauseita kuin tulehtunutta ihoa eikä yksittäistä haavaa, kasvojen yläosa, kasvojen alaosa, saadakseen niistä selvyyden voi mitata matkan jonka kiihkeä huokaukseni vaeltaa nuo poimut; ei tarvitse nähdä, ainoastaan valaista, olen vetäytymässä tästä, vanha tanakka autio majakka, kun hän oksensi kontillaan verta lattialle: se tuntui liian henkilökohtaiselta, tunsin oloni tunkeilevaksi; kuivunut leipä musertuu kuin

hyönteinen

Tuesday, May 26, 2009

Friday, May 22, 2009

”Kaspar Hauser ei osannut suhtautua peilikuvaansa”, sanon puhdistaessani lasejani. Olen pilannut silmäni. Ne ovat meri-ilman kuluttamat, sen höyrystämät. ”Samalla tavalla kaikki valehtelevat minulle. Olen ollut täällä liian kauan.” Suututin jälleen vatsani ajattelemalla näitä. Kuin kuvitelma tytöstä joka pian onkin todellinen ja saapuu rekalla kuin planeetan painovoima. ”Suomalaisten miesten penis”, hän mittailee minua, ”on kuin lepakolla, kuin jokin putkilomainen kukinto. Sokean eläimen tunnusteleva ja hapuileva elin.” Minulla on kaksoisolento, jonka pistän pettämään itseäni ja naisiani naisteni ja joskus itseni kanssa. Siten voin iloita meistä molemmista kun nukumme, teeskennellä että olemme vieraita ja katsoa hellästi. Vaateet tällaisesta vaikeustason kasvamisesta loppua kohden ovat typeriä. Avaan hänen reitensä kuin keskiaukeaman; kuoro hiljenee; ”Et voi saada sekä nautintoa että merkitystä”. Jokin selkä rusahtaa.

Sunday, May 03, 2009

Ei-yöunen partaalla koettaa kuitenkin kuunnella; joten löytyy suojauksen murtumisen piste ja kauneus löytää alastomana, nostalgian pakottamana kuin kelmeä räsynukke; lihaa lähellä, uni rouhaisee veripehmeästi joka antaa periksi kuin pesusienen huokoinen alasimen kirkaisuna. Henki salpautuu, vesi kelluttaa, hetken rehellisesti onnellinen pää antaa myöten, lasket allesi, kuolaat poskellesi, köysi katkaisee kaulasi, neste syleilee keuhkosi, kalusi sylkäisee tulosi; remora menee melkein kokonaan rauskun peräaukkoon. Erakkorapu asettelee edellisen kotinsa päällä olleen merivuokon uuden kuorensa päälle.