Friday, March 31, 2006

Vanha nainen syö leipää ja hörppää teetä. Tämän tekstin rykelmistä muodostuu animaatio, jossa
vanha nainen syö leipää ja hörppää teetä. Rykelmän tummista kohdista, kirjaimista, muodostuu
zoomatessa koko (minkä? ruudun?) tilan täyttävä matto, joka alkaa zoomautua ulospäin, lävitse
ja ympäri, toiselta puolelta – takapuolelta – ja paljastuu osaksi vanhan naisen tummaa kolttua.
Ei osaksi, vaan pisteeksi tai väriksi. Nyt vanha nainen todella syö leipää ja hörppää teetä. Elokuvallisesti. Todella aikuisten oikeasti. Kuva etääntyy niin kauas, että on pelkkä piste keskellä valkeutta. Keskellä valkeutta vaikkapa i:n piste lauseessa
Vanha nainen syö leipää ja hörppää teetä.

Monday, March 20, 2006

Kamera ei siirry tapahtuman mukana huolimatta tapahtumista.
Vaan näyttää seinän tai näyttää tuolin tai näyttää tyhjän kankaan.
Kamera ei palaa vaikka he palaisivat ja olisivat muuttuneita.
Onko tämä kuva muuttunut? Onko tämä asetelma eri?

Kohtauspaikan on tärkeää olla vaikuttavilta seuduilta.
Siellä saattaa olla hyvin erilaista.
Aamulla siellä on toisennäköistä kuin iltapäivällä.
Sateella siellä on toisennäköistä kuin kauniilla säällä.

Kohtaamisen hetkellä kamera ei siirry tapahtuman mukana huolimatta

tapahtumista. Kohtauspaikalla minuun törmätään tai
törmään tai törmätään. Sellainen tunne, intuitio.
Että onko sellaista. Kunnes toinen vahvistaa sen.
Sellainen tunne on.
Esimerkiksi kadun ylittäminen on vaarallista.
Vaikka pidänkin siitä kuvallisesti.
Ja autiot kadut. Se kuvallisuudesta.
Soitan äänitorvea useita sekunteja
ja se kaikuu koko korttelin leveydeltä.

Auringon varjosta valoon ilmaantuvat ihmiset.
Niin kuin laajakuvatelevisiossa.
Liian läheltä, kapeita kasvoja ja kuvasta
ulos leikkautuvia päitä. Jotta jokin asia
muuttuisi mielenkiintoiseksi
sitä täytyy katsoa tarpeeksi pitkään

Friday, March 03, 2006

Tarkoitan niitä maanalaisia kohtauksia.
Tunneleita, viemäreitä ja niin edelleen.
Vettä nilkkoihin, mieluusti enintään polviin asti.
Kaikuja ja… ymmärrätte varmaan.
Pimeyttä piti olla monenlaista. Monia pimeyksiä.
Erilaisia sävyjä ja … kuitenkin myös valoa.
Paikka oli valaistava jotenkin. Keinotekoista valoa.
Eihän muuten pimeää erottaisi. Joten valoa.
Mutta myös pimeyttä. Erilaisia valaistuksia.
Vaihtelua, mutta säännönmukaisuutta.
Valaistuksesta on paljon kiinni.
Mikään ei muuten toimi. Ja sade.
Tietenkin sade. Ylivertainen vesimassa.
Onko se kosteaa, likomärkää, utuista.
Sade on tärkeää. Sopiva tasapaino.
Sillä kukaan ei halua nähdä pelkkää sadetta.

Sen tulee olla yksinkertaista,
kaunista ja läpikuultavaa.