Tarkoitan niitä maanalaisia kohtauksia.
Tunneleita, viemäreitä ja niin edelleen.
Vettä nilkkoihin, mieluusti enintään polviin asti.
Kaikuja ja… ymmärrätte varmaan.
Pimeyttä piti olla monenlaista. Monia pimeyksiä.
Erilaisia sävyjä ja … kuitenkin myös valoa.
Paikka oli valaistava jotenkin. Keinotekoista valoa.
Eihän muuten pimeää erottaisi. Joten valoa.
Mutta myös pimeyttä. Erilaisia valaistuksia.
Vaihtelua, mutta säännönmukaisuutta.
Valaistuksesta on paljon kiinni.
Mikään ei muuten toimi. Ja sade.
Tietenkin sade. Ylivertainen vesimassa.
Onko se kosteaa, likomärkää, utuista.
Sade on tärkeää. Sopiva tasapaino.
Sillä kukaan ei halua nähdä pelkkää sadetta.

Sen tulee olla yksinkertaista,
kaunista ja läpikuultavaa.