Wednesday, October 31, 2007

aluksi

Väkijoukosta pois ulos metsästä raja-alueelle huomio täällä kiinnittyy häneen kuten myös yksinäisyydessä, arkkitehtoniset teokset muistuttavat luonnonkohteita siinä ettei voi asettaa rajoja tai saati päättää missä rakennuksen esteettisesti mielekäs olento päättyy missä maiseman laskokset joiden poimuissa kivien keskellä asutaan kuin tuhatjalkaiset laavakivien raoissa (yhtä hyvin voisimme täyttää päämme hiekalla) silmämme liikkuvat eikä ajantaju varsinaisesti ole aisti vaan ajatus havahtuu jonkun toisen hengityksen varaan rakennetaan temppeli kaaoksen keskelle jotta jonkinlainen järjestyksen periaate alkaisi toteutua ja tasoittua kohti merta tanssivat ihmiset tyhjässä tyhjässä kaupungissa

Wednesday, October 03, 2007

Peitelkää (hänet) kokonaan, myös tuo jalka ,
kokonaan vaatteen alle. Linnunluut koiralle.

Vesihöyryn ikkunaan on piirretty talo torneineen.

Tuesday, October 02, 2007

Ero johtaa entropiaan, yhteys kristallisiin asentoihin!
Kuin kaasuun. Omenat putoavat ja pysähtyvät,
koit pilaavat housut. 100 vuotta sitten matka onnistui
vielä aasilla. Nyt se jää mäkeen ellei sitä yllätä. Papinkulli.
Kaikki kohtaukset vastavaloon. Yksi huoneellinen
silmälaseja. Yksi puujalkoja. Matkalaukkuja ja hampaiden
paikkoja. Seinillä ei ole tauluja, ei kuvia missään.
Aurinko laskee selkeään taivaaseen.

Monday, October 01, 2007

Tuntuu kuin näkisin hänen kasvojensa lihaksissa liikettä päivä päivältä kasvavan parran alla. Ensin vasemman suupielen kohottajalihas, melkein tunnen hänen suuren poskilihaksensa värisevän, se tapahtuu vain tietyn kappalemäärän verran. Hyvin harvoin, alahuulen oikean puolen alasvetäjä, ja kuinka usein vielä tulet muistamaan tietyn päivän lapsuudestasi, joka teki sinusta minkä olet. Kaksi komponenttia siten, että niitä on vaikeaa erottaa toisistaan. Tai lukematon määrä myötätunnon merkkejä, suki suki, miljoona taivaan hämärtymisen hyväksyvää lintua. Vaihtaisi sängyn paikkaa niiden valkoisentäplikkäässä huoneessa, se on eri huone, vai kuinka? Kuten sello vasten seinää, kissat syövät linnut ja asuttavat taloja paremmin kuin me ja tanssijoilla on paksut pohkeet, reidet. Sellainen tuntuu iholla. Ikä ja väsymys avustavat ihmiskasvojen tummissa kentissä. Meillä on muistoja, vai mitä? Älä katso noin ylös tai saat hiekkaa silmiisi. Vuosituhansien rappauttamatta jättämä väri silmien ympärillä. Haavat ja niistä vuotanut veri, muuttaa ruohoa hiekaksi, patsaat ympärillä. Ne ovat paikoillaan koska mitään ei ole tehtävissä. Ja omenat, putoavat ja pysähtyvät, ovat väsyneitä.