Mikäs tässä tallatessa isäni kuolleen ruumiin yli,
virkkoi Oidipus äidinkieltä maistellessaan

isä totisesti tukehtui, mikäs tässä kielipelejä
pelatessa ja pisteitä laskiessa

kuin aurinko, nousi Wittgenstein varhaistuotannollaan
laskeakseen myöhäiseen kauteensa

Niilin lailla, kuin Egyptin valtakunnan kiharoiden
kultaiset saparot ja siankärsämöt

tässä asetelmassa, tämä kukka suoraan edestä,
tämä varsi suoraan sivusta, tämä lehti

tavallaan ylhäältä valoa vasten, kaiken suloisuutta
rytmittämään auringon pilkut, silmällä luistelevat

hyhmäiset muotit, ovatko piparkakut maailmassa
vaiko maailma taikinaa, pomeranssi inkivääri

neilikka ja

mikäs tässä tuulta haistellessa
virkkoi Gizan sfinksi, kuinka

rakastankaan tuulta ja hyvää
kryptistä huulta.

Toisinaan virtsaan kamerani linssille, jotta voisin ottaa kuvia enkeleistä. Toisinaan syljen laseilleni,
jotta koko maailma täyttyisi enkeleistä. Syvän sininen on suojeleva arkkienkeli Mikael. Vaaleanpunainen on suojeleva ehdoton rakkaus. Toisinaan koko maailma on tekstuuriltaan kuin kives. Violetti on henkisyyden avokado. Kurkussa oleva valkoinen on vahvaa ilmaisua. Kaikki silmämunat joiden perässä on jäljet tai polku ovat liikkeellä. Pastellisävyt ovat rumia värejä.

Tämä on portaali /

Enkelit suojelevat taloa ja puutarhaa. Nämä keijut riemastuvat lahjasta. Suklaamunasta saatu korvakoru ilmaisee tolkutonta rakkautta ja hyväntahtoisuutta. Tämä on enkeli, joka katselee puutarhurin perään. Tämä on auringosta tullut aurinkoenkeli, vuoteenkastelijoiden suojelupyhimys. Tämä kissa taistelee unissaan pahoja henkiä vastaan. Sen viiksikarvoissa olevat kuolapallot ovat enkeli Urielin hyväntahtoisuus. Tämä oikean korvan lähettyvillä leijuva haalea pallo on enkeli, joka suojelee miestä hänen instrumenttinsa lähettämiltä värähtelyiltä. Hänen bluesiltaan. Hänen läpsyvältä takapotkultaan. Hänen kouristelevalta elimeltään, hänen valtavan meisselinsä epileptiseltä piiskaliikkeeltä, hänen optisen punaisilta silmiltään, hänen laserkatseeltaan, hänen huuliltaan kuin perhoset. // Hänen ihonsa sininen pigmentti. Hänen valtava halunsa värien löytämiseksi. Hänen veljensä enkeli Remiel, muuassaan saatanan suuret sadettajat, kaiken matalaksi panijat.

Tämä on portaali, tässä on useita hahmoja /

Tämä on Metatron. Tämä on Gabriel. Tämä on rakkausyhdistymä. Tämä enkeli auttaa ihmisiä ohittamaan. Tässä välitetään paljon energiaa maahan. Tässä on paljon elementaaleja, paljon sokeria. Tämä on Pyhä Skeletor, joka ratsastaen tulee ja syö kaikki sokeripalat. Tämä sanctum sanctorum. Tämä iso valkoinen silmämuna on enkeli, joka kantaa valokuvauksen opasta. Tuo on unikorni. Tuo on porsas. Tuo on Megatron, patologinen harmaa muuttuja. Tuo tuolla katonrajassa on kuu, siirtolohkare joka välittää meille rakkautta, parantumista, ykseyttä. Tuota leijuvaa silmämunaa katsomalla voit nostaa hameiden vesirajaa. Nämä enkelit ovat matkalla Stonehengen enkeliportaaliin. Näiden enkeleiden siipien pöly aiheuttaa sydänvikoja. Tämä on Seraphiel, jonka siipiä sormenjäljet tahraavat. Hän mussuttaa hedelmänpaloja kuin pikkutyttö, katsoo kainosti sivusilmällä. Tämä rietas ebony. Tämä kiusoitteleva pikku lutka. Nämä ovat puihin raahattuja ruhoja, tämä on epileptinen kohtaus, tämä ikkunoista sisään lentänyt hiekka on Zephonin vuori jauhautuenena pölyksi.

/ / Tämä on Minna. Lääkkeet muuttavat Minnaa. Kronologia on Minnan mielestä este. Voi olla hirvittävän ahdistunut. Voi kokea uskomatonta kauneutta. Voi oksentaa syksyn lehtiä ja kevään suurta vulvaa. Tämä on enkeli Erelim. Saatuani potkut edellisestä työpaikastani aloin ajaa traktoria ympäri maata. Noilla matkoillani löysin enkeli Erelimin. Noilla matkoillani Erelim ilmestyi minulle. Ryhävalaan suuruudessaan hän läpsytteli eviään aamuauringon iltaruskossa, pienten miesten kuuratessa evien alta. Nämä ovat mielihyvän matalataajuisia urahduksia. Hyväillen nämä äänet suistavat radaltaan koko pitäjän naisten kuukautiskierron. Nämä matalat bassotaajuudet kuin kasvihuoneenkostea paska, nämä akselinsa ympäri pyörivät uudet ilmansuunnat, nämä pyhät septimit. Nämä pyhät intiimit. Nämä pyhät primpriitprmtirpmit. Nämä pyhät septumit. Nämä pyhät kvartit, vintit, rektumit, oktaavit ja lerssit.

/ /Tämä on Marcello, Toccata & Fuugan aikaan kirkossa. Tämä on Marcello syömässä kovaksikeitettyä munaa ja haukkaamassa banaania. Tämä on enkeli Daniel, autogenesiksen isägenre, juureton hybridi ja multainen pakolainen, nauriin ja retiisin täydellistymä, juroottinen transnaatti. Tämä hidastuva aika on enkelin kosketusta. Tämä hidastuva piste kuin pallo kuin pääsi kuin pallopääsi viivana kuin äänesi kuin jakilla matala kuin ajan nopeutettu kokemus kuin jonkin kokemus kuin valon nopeus kuin jonkin saavutus kuin peräpuikotus. Tämän takana on Unicron, kelmi musta jumala ja planeettojen syömäri. Tämä iso heppu, tämä käsittämättömien kvanttikoneiden sikermä. Nanoaids. Kaiken saatanan äiti. Paholainen. emoni.

läpinäkyvä, vettynyt lehti, suonet kuin mielessäni olevat kukat ja hurskas ilmeeni joka syntyy kuristavista unista; digitaalikello auringossa näyttää kaikki ajat, pikkuautoilla ajellaan pitkin erilaisia pintoja ja tehdään suulla ääniä, ne paljastavat jotain tapahtuneeksi kuin parransänki, tai jäljet lumessa, kuin väistäisi katsellaan

tai jäljet mudassa, jotka täyttyvät vedestä, niiden pinta nousee, uusi pinta sietämättömälle todellisuudelle, sen voi muuntaa animaatioksi; sympaattisempaa ja helpommin hahmotettavaa; painajaismaisempaa ja liikaa, kuin pakotettu näköharha, silmään annettu pistos, liike ohjautuu aina mieheen, joka liikkuu alas naisen kaulaa kuin termit termiitit termiitistö

kun he tanssivat kaikki katsovat pois tai käsiinsä, märällä heidän jalkapohjansa jättävät mutaisia jälkiä kuin nahkoja, olen tuntenut hänet intiimisti niin lyhyen hetken, etten osaa vielä kaikkia ilmeitä, etsin niitä muista yhteyksistä, silmä välttää, kuten käärmeiden parittelu: pitkällistä ja kuivakkaa, syventynyttä, kuin jokin abstrakti maalaus

näyttäkää omenilta, haluan että näytätte omenilta, suudellessa kieli tuntuu mädältä mansikalta, pöydillä asetelmallisesti tavaroita jotta ne voisi naidessa sysätä lattialle, melonin siemenkota kuin pullean hyönteisen avattu munasarja, vagina valuva rähmivä silmä, mukaivaileva, kuin lapsi joka töhrii seinät vahaliiduilla

meri täyttää kaikki pinnat ja koskettaa sumuna, udun lävitse valo paljastaa ruumiin ja suolavesi säilöö, tuuli levittää kaikkialle afrikkalaisen pölyn ja niin syntyi ihmiskunta; oman lajin puolisoiden vähentyessä on pakko turvautua epätoivoisiin - tai luoviin - tekoihin; hiekkamyrsky iskee aalloittain heidän makaaviin kehoihinsa

naisesta muotoutuu sfinksi, miehestä pyramidi, elimet ovat suuria jotta tiedettäisiin mistä on kysymys, joutsenet ovat ikään kuin monistettuja; nainen on pääte, herukka; jos hahmottelen tästä kaavion, jos veri putoaa noroina hänen kasvoilleen ja pitkille hiuksilleen joita hän haroo, muodostuu kuvio, seepralauman raitojen harha

Pääblogissa on joitain minimalismeja, joita en tänne asettelullisista syistä saa (en jaksa muokata koodia). Usea niistä on Kristian Blombergin algoritmien innoittamia. Muutama ei.

Tribuutit.
Binokulaarit.

sivun syttyessä palamaan liekin heijastamat varjot tekevät sanoista aistimuksen, käsien tehdessä liikkeitä ilmassa kuin liitutaulua pyyhkivä ele; makaa jonkin varjossa ja tästä on vaikea keskustella suomeksi, kielestämme puuttuu sopiva aikamuoto, hän ottaa kaksi piirrosta kasvoista ja asettaa ne päällekkäin; tämän lähemmäs suudelmaa on vaikea päästä, keväisin todistuksia elämästä on niin paljon helpompi löytää,

ja siltikin, jokin tiellä hänen kasvoillaan, jotain romua, kuin auto-onnettomuus, jotain on muuttanut asumaan silmiini, tämä maitolautasen kuollut tuoksu, lääkärit jotka; kissat jotka tarkkailevat sinua, pitäisi olla jokin kone joka suoristaisi seiniä, valoisa viiva, hän nuolee veistään kuin koira välkkyvää terskaansa (kissa on symbolinen leijona), pystyssä vaginan viiva tai sormen ”shh”, poikittain piikkilankaa, olen vetäytymässä tästä,

voiko noin ruskeilla silmillä nähdä normaalisti, ilman kataluutta, ihmisillä on vaatteita jotta alastomuudella olisi ääriviivat, pidänkö näkemästäni, suurentuvatko pupillini, puhallatko henkeä keuhkoihini, vanha hollywoodsuudelma, kuin kaksi kalaa muodostamassa jonkin ontelon; kerrothan hetken jona alan lusikoida jälkiruokaa kuin jokin eläin, kuuntelen lihasmuistiani, huulet siirtävät suuta, nuoli alaspäin

painoin sitä itseäni vasten kuin kissaa, elintavoiltaan hän oli kuin jokin hyönteinen; matkimalla tehty halveeraaminen vaatii jonkin etäisyyden; mikä muuttaa matkimisen herjaksi, kun ei syö tarpeeksi värikkäästi; että tästä puuttuu nyt punaista; paritteluhaluisia naisia alkoi ilmestyä kaikkialta, varjot alkoivat paritella, eikä hän kätke leikkiään, kuin perhosen häilyvä olento joka koettaa polttaa itsensä lampun sydämessä, heiltä puuttuu sähköä

kirjaimia kuin lauseita kuin tulehtunutta ihoa eikä yksittäistä haavaa, kasvojen yläosa, kasvojen alaosa, saadakseen niistä selvyyden voi mitata matkan jonka kiihkeä huokaukseni vaeltaa nuo poimut; ei tarvitse nähdä, ainoastaan valaista, olen vetäytymässä tästä, vanha tanakka autio majakka, kun hän oksensi kontillaan verta lattialle: se tuntui liian henkilökohtaiselta, tunsin oloni tunkeilevaksi; kuivunut leipä musertuu kuin

hyönteinen

uudissananssi

”Kaspar Hauser ei osannut suhtautua peilikuvaansa”, sanon puhdistaessani lasejani. Olen pilannut silmäni. Ne ovat meri-ilman kuluttamat, sen höyrystämät. ”Samalla tavalla kaikki valehtelevat minulle. Olen ollut täällä liian kauan.” Suututin jälleen vatsani ajattelemalla näitä. Kuin kuvitelma tytöstä joka pian onkin todellinen ja saapuu rekalla kuin planeetan painovoima. ”Suomalaisten miesten penis”, hän mittailee minua, ”on kuin lepakolla, kuin jokin putkilomainen kukinto. Sokean eläimen tunnusteleva ja hapuileva elin.” Minulla on kaksoisolento, jonka pistän pettämään itseäni ja naisiani naisteni ja joskus itseni kanssa. Siten voin iloita meistä molemmista kun nukumme, teeskennellä että olemme vieraita ja katsoa hellästi. Vaateet tällaisesta vaikeustason kasvamisesta loppua kohden ovat typeriä. Avaan hänen reitensä kuin keskiaukeaman; kuoro hiljenee; ”Et voi saada sekä nautintoa että merkitystä”. Jokin selkä rusahtaa.