Thursday, June 30, 2011

Maata kiertävät selluliitit

Onnekseni pystyn metabolisoimaan tämän planeetan ravintoa;
vaikka kaikki kuolee, tohtoriksi valmistuminen on jättänyt arpensa
kuin psyykkinen myrkky. Esitän huomioita. Pissaan istualtani. Vaatteiden alla
on lisää karvaa ja alkuperäisiä tuoksuja. Jos koittais tahdonvoimalla saada ne
kasvamaan kohti luita ja sisäelimiä. Karvainen kohtu, karvaiset keuhkot, karvainen
sielu vastaan ruumis –dikotomia, uusi kauneusihanne jonka ostamiseen minulla ja
sinulla ei onneksi koskaan tule olemaan varaa

(”Sinä ja minä liikennevaloissa
Sinä ja minä odottamassa
vallan vaihtumista kaiken välkkeessä.”)

-arvon kirjoittaja, alkaa vituttaa ihan uusilla sinipunaisen tasoilla. miten voin onnistuakin
liukastumaan banaaliin, vaikka se on jo syvällä kurkussa kutittelemassa taiteen
fyysisen elämyksen g-pistettä   (“painovoima nolla, antakaa mun olla”)

No: säteiltä suojautuessa myös sälekaihtimet, tuolit tai pöydän pinta voivat heijastaa valon
ihooni tai silmiini. Käyttäjänsä tietoisuus kunkin vaatekappaleensa molekyylitiheydestä
on keskimäärin lähinnä mutua, joten on turha tuudittautua mihinkään kuvitelmiin siitä,
että olisi tarpeeksi turvassa lukemattomien suojakerrostensa
ja lukemattoman traditionsa alla.

”He tulevat luokseni mielessään kuva 50-vuotiaasta äidistään ja he eivät halua näyttää samalta.”
Pitää miettiä ilmeitään ja sitä kautta elämänasennettaan ja maailmankatsomustaan,
jos haluaa ehkäistä ennalta ryppyjä.

2 comments:

Jere/Words Like Turds said...

Näissä sun teksteissä on kyllä jotakin hypnoottista. Mitään sen järkevämpää en osaa tähän sanoa, mutta tykkäsin.

√.S. ¿uoma-aho said...

tattis! sehän riittää.