Ei-yöunen partaalla koettaa kuitenkin kuunnella; joten löytyy suojauksen murtumisen piste ja kauneus löytää alastomana, nostalgian pakottamana kuin kelmeä räsynukke; lihaa lähellä, uni rouhaisee veripehmeästi joka antaa periksi kuin pesusienen huokoinen alasimen kirkaisuna. Henki salpautuu, vesi kelluttaa, hetken rehellisesti onnellinen pää antaa myöten, lasket allesi, kuolaat poskellesi, köysi katkaisee kaulasi, neste syleilee keuhkosi, kalusi sylkäisee tulosi; remora menee melkein kokonaan rauskun peräaukkoon. Erakkorapu asettelee edellisen kotinsa päällä olleen merivuokon uuden kuorensa päälle.