Tuesday, April 18, 2006

1. Kukaan kiinnostava ihminen ei pidä normaalista runoudesta.
2. Myös epänormaali runous on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
3. Hyvin tehty epänormaali runous on kuin tonkallinen voinmakuisia popcorneja.
4. Hyvin tehty epänormaali runous on tullut jäädäkseen, valitettavasti.
5. Toisaalta on vaikea verrata hyvää epänormaalia runoutta hyvään epänormaaliin proosakirjaan.
6. Proosakirjallisuus on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
7. Epänormaali proosakirjallisuus voi toimia kuin virvoitusjuoma, jossa on sopivasti jäitä.
8. Ylipäänsä koko epänormaali-käsite on niin perseestä revitty ja kyseenalainen, että unohdetaan se.
9. Unohdetaan saman tien kirjallisuus.
10. Kirjallisuus on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
11. Mutta kuinka muka voisimme unohtaa kirjallisuuden?
12. Fiktio. Tekstuaalisuus. Kielen ehdoilla toimiva suljettu maailma.
13. Miten voisin jättää käyttämättä nämä kiehtovat mahdollisuudet?
14. Olenhan älyllinen eläin.
15. Mitä helvettiä?
16. Älyllinen eläin toteuttaa itseään älyn kautta.
17. Älyllinen eläin on järjestelmällinen.
18. ”Itse asiassa ihminen ei ole eläin sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä sanan ’eläin’ voisi katsoa tarkoittavan karkeasti muita eläviä olentoja”.
19. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Koettakaa pitää älylliset ja pikkumaiset hampaanne kurissa.
20. Ei, en tiedä kuinka minun tulisi suhtautua kasveihin.
21. Ei, en tarkastanut määritelmiä sanakirjasta.
22. Kyllä, minäkin kammoksun yhtäkkisiä pudotuksia jännitteessä ja rakenteessa.
23. Minäkään en pidä siitä.
24. Tiedät kyllä mitä tarkoitan.
25. Ajattelet sitä tälläkin hetkellä.
26. Olet söpö närkästyneenä.
27. Mutta entäpä sitten sienet?
28. Hyvä luoja.
29. Joku sanoi joskus, että kiinalaiset ovat kuin sieniä.
30. Minusta se oli aika hyvin sanottu.
31. Älkää katsoko minua tuolla tavalla.
32. Jooko?
33. Tärkein esteettinen keino on banalisointi.
34. On muistettava käyttää tehokeinoja liikaa, mutta ei niin paljon, että lukija voi sanoa ”tässä on käytetty tätä yhtä tehokeinoa niin paljon, että siitä on tullut maneeri.”
35. Edellisen kaltaisen lauseen jälkeen voit kuitenkin tehdä aivan mitä haluat.
36. Eikö mielestäsi ole lukijan esteettisen kompetenssin aliarvioimista kirjoittaa rakenteellisesti täydellistä tekstiä?
37. Hyvä vastaus.
38. Ymmärrän jos pidät minun teesejäni tuollaisena aliarvioimisena ja ajanhukkana.
39. Kyllä, olen tylsistynyt porvariston penikka, joka pitää pilkkanaan kunnon ihmisiä.
40. Epäilemättä pidän myös flarf-runoudesta ja muusta moraalia halventavasta postmodernista.
41. En ymmärrä sinua.
42. Ensiksi kysyt josko pidän flarfista ja heti seuraavaksi olet tivaamassa että mitä vittua sekin nyt sitten tarkoittaa.
43. Olet oikeassa.
44. Ethän sinä tekstuaalisesti mitään sellaista kysynyt.
45. Mielestäni temppusi oli silti halpamainen.
46. Tiedät, että häpeän aina jälkikäteen tekemisiäni.
47. Juuri siksi jätän ne korjaamatta.
48. Mitä korjaisit täydellisessä tekstissä?
49. Koetko muka ihailua?
50. Oletko varma, ettei se ole kateellisuutta?
51. Oletko varma, ettei se ole alemmuudentuntoa?
52. Tietysti minäkin koen tyytyväisyyttä ja eheyttä jälkeenpäin jos olen tehnyt työni kunnolla.
53. Hyvin tehty työ ja eheyden tunne on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
54. Ihmiset. Ainoastaan. Kilpailevat.
55. Aivan. Myös huonouden voi tehdä liian hyvin.
56. Myös hyvin tehtyä huonoutta voi kadehtia.
57. Hyvin tehdystä huonoudesta tulee lopulta taidetta.
58. Valitettavasti.
59. Taide on loppujen lopuksi hirvittävän tylsää.
60. Unohdetaan taide. Puhutaan vaikka esteettisyydestä.

5 comments:

Timo said...

Hyvä teksti ja hyvin jatkettavissa. Vaikka miten pitkästi.

Samanlaisin askelin sopisi minuinkin mittailla omia tuntojani. Pitää miettiä...

√.S. ¿uoma-aho said...

Joo, itse asiassa tarkoitukseni oli jatkaa sitä vielä, mutta en jaksanutkaan ainakaan juuri nyt. Siitä hyvä formaatti.

Kummitus said...

38:sta eteenpäin lopahti. Mutta muuten mainiota, hervotonta. Sirpaleinen minäkuva, hmm? Sanottakoon nyt kuitenkin myös, että mielipiteesi ja mieltymyksesi ovat minusta joiltain osin tylsän helppoja, fiksujen lasten taudeiksi minä niitä sanon. Olisit välillä pehmompi, tulisi blogiinkin vaihtelua. (Pata kattilaa soimaa: Itse hallitsen kirjoittamisessani ehkä puolitoista näkökulmaa, kaksi sävyä ja nekin laiskasti.)

√.S. ¿uoma-aho said...

Niin. Puhun juuri fiksujen lapsien taudeista ja oireista, joista epäilemättä minäkin kärsin (mitä ne ikinä sitten ovatkaan). Näkökulmia ja estetiikkoja voi olla yhdellä henkilöllä kerrallaan kovin vähän.

Näin ilmeisesti maailmallakin. Postmodernismi on fiksujen lapsien tauti ja omahyväistä ja itseensä sulkeutunutta ja moraaliltaan arvelluttavaa.

Runoissani en osaa olla pehmo, niistä tulee heti kuriositeetteja ja puujalkavitsejä, jos olen. Jätän sen osaston livejournaliin. Jos ylipäänsä osaan olla pehmo tarkoittamallasi tavalla.

Ehkä tämä on jokin VAIHE.

Antti Korttinen said...

Niemi-Pynttäri kirjoitti blogissaan keveydestä (KunKirjoitan), ja tuli mieleen, että tätäkin voisi hieman keventää.
N-P. ei kuitenkaan maininnut sitä, miksi Calvino halusi keveyttä: On nimittäin oltava kevyt, jotta voisi paljastaa maailman raskauden. Ymmärrät varmaan.

Samoin, kun kaikki on jatkuvaa postmodernia synteettistä virtaa aivoissamme, olisi ehkä hyvä pysäyttää se välillä esim. kohdassa 10. ja palata alkuun kohta 1. Silloin siitä tulisi hulvaton kehä, joka onnistusi pysäyttämään tuon naurettavan virran aivoissamme, joka tekee lopulta kaikesta runoudesta "tonkallisen voinmakuisia popcorneja".