Oli niin, että korkea taivas laski maahan viimeisiä säteitään ja
kaikki perhoset luovuttivat siipensä tuulelle

stop.
kuten niin hyvin tiedetään, kutistavat sanat ja käsitteet havainnon
piiriä parhaana esimerkkinä tästä käyvät lapset, jotka
stop.
jos yleisesti ajatellaan, että elämä on itseisarvo, niin tietävätkö
ihmiset, loppujen lopuksi, minkä vuoksi oikeastaan
.koska itse hetki on menneisyyttä, haluaisi ihminen muodostaa huippukohdista
pysyviä tiloja, ongelmaksi tulisi
se päiväkirja, elokuva, todellisuus, kulttuuri, kosminen vilu,
”en pelkää ihmistä vaan asioita joita he edustavat”
sokeilla on maailman kauneimmat silmät, sokeilla on
kuten
”nauran kaikelle mille pystyn, se vie minut lähemmäs Jumalaa!”

en muista enää lapsuuttani
en pidä lukua lapsuksistani
en osaa laskea hampaitani

meille kerrottiin satuja, sellaisia
pimeässä tyhjät lehdet räpiköivät perhoset
pimeässä on täynnä hidasta valoa
valossa ei pääse mihinkään karkuun
mutta nurkissa ei ole pimeyttä
pimeässä on avaruutta ja ristiriitaisia suhteita
geometriassa on karttoja ja nulkkiviivaisia kahteita
rapumerrassa on varveja j
stop.