Hän on ikääntyvä stand-up –koomikko, ikääntyvä kuin
yleisesti ikäännytään, parempi sana olisi kaljuuntuva,
tukottain mustia hiuksia lattialle variseva, harventuva
stand-up –koomikko, kalju kuten ikääntyessä ja geenien
osuessa kohdalle, parempaa sanaa ei ole, häntä haastatellaan,
haastattelija näkee oikein hyvin ja seuraa staattisella katseella
jokaista kasvojen editse leijuvaa suortuvaa, pää ei laske, hän
katsoo silmiin, tiedostaa jatkuvasti studion lattialla, koomikon
jaloissa, haastattelijan kengillä, kutittavat karvat, hän ajattelee
parturia, hän ajattelee kaulaa hiertävää valkeaa paperikangasta,
lakan tuoksua ja kampaajan haaroista puristuvia farkkuja tämän
istuessa, hän katsoo peiliin eikä tiedä katsoisiko tyhjyyteen,
kasvoihinsa, kampaajaan kampaajan rintoihin, katsoisiko
koomikkoa, hiuksia, koomikon hiuksia, tupakansavua, mistä se
ilmaantuu, koomikko tupakoi, lämmin savu kohoaa vastakarvaan,
nyt mennään ylös ja alas, hiukset ovat siinä, karvat ovat lattialla,
koko ohjelman ajan, vielä pitkään merkkiin asti korvassa, savu
paneloi studion seiniä ja tarttuu tuolien pehmusteeseen, tuottaja
kiroilee kopissaan, koomikko kiroilee suorassa lähetyksessä,
haastattelijan selkäpiitä kihelmöi, aivan kuin parturissa, aivan
kuin parturin jälkeen koko päivän, koko ohjelman ajan,
vielä pitkään, ylös ja alas, hiukset, karvat,
lattia ja savu, koko ohjelman ajan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment