A kertoo B:lle, että C on saanut vaikutteita D:ltä, mutta missä määrin, on kyseenalaista.
B on arvostanut C:tä suuresti, ehkä osittain tämän näennäisen ainutlaatuisuuden vuoksi.
Jos C on saanut vaikutteita D:ltä, onko niitä niin vähän, että kompromissi mieleisyysastetta mitatessa on mahdollinen? Entä: B kertoo E:lle, että C on saanut vaikutteita D:ltä, mutta esittää asian omana mielipiteenään ja havaintonaan. Mitä ajattelisi A tästä, jos sattuisi ohimennen kuulemaan, vahingossa? Entä se tosiseikka, että päähenkilö tässä on selkeästi B, vaikka A olisi luontevampi merkki? Pitäisikö meillä olla A1 ja A2, sekä vaikkapa A2 ja B1? Mutta miksi A olisi A ja B olisi B? Miksi ykkönen ja miksi kakkonen. Miksei?

Lisätään etuliite ”runoilija” esimerkiksi C:n ja D:n edelle. Samalla ilmaantuu, erinäisistä seikoista riippuen, etuliite ”meta” tämän runon edelle. Tämä olkoon runo sillä perusteella, että esimerkiksi sisäkannessa lukee ”runoja”. Jollei lue, tai jos ei ole edes kansia, emme voi luottaa keneenkään ja lukijan tulisi lukita ovensa, varmuuden vuoksi moninkertaisesti.