Silmien ääni on ratiseva kasvoja hierottaessa. Ja autossa nuokkumista, vaikka olemme listalla ja sääremme ovat kasassa, pikkutakki haittaa asentoa. Joitain ajatuksia, kuten ”salama iskee aina joskus, kukaan ei tiedä miksi” ja nuokkumista & lauluamme radiossa ja olemme listoilla & näemme unia, joissa äiti antaa lapselle helposti särkyviä tavaroita leluiksi, vaikka ne ovat hänelle tärkeitä. Se on pysyvää menettämistä ja huomattavaa. Joulu alkaa olla ohitse, edessä on paluu takaisin, aitoa kamppailua. Kuskin otsassa lukee ”esprit de l’escalier”, voisi sanoa, ihmissielun enkelimäinen osa.

Ja jos minulla on piano – jos saan jostain pianon – hion sen koskettimet karkeaksi. Pelkääjänpaikka kääntyy sanomaan: ”Huomatkaa, elinympäristö saattaa vaikuttaa asioihimme merkittävällä tavalla, mutta emme silti välttämättä pyri aktiivisesti vaikuttamaan siihen.”

Miksi ihmiset muuttivat tänne? Koska täällä ei ole käärmeitä?