Wednesday, August 16, 2006

Tämä on tarina siitä, miten tehdä elokuva musiikista siten, että musiikki kertoo koko tarinan ilman sanoja. Ja todella koskettaa ihmisiä. Miten merkityksellistä olisi kirjoittaa meistä molemmista, jotka tänään itkemme kauan ja katkerasti. Miten jokin hirvittävä taustameteli saa hänet puhumaan vuolaasti, aivan kuin hän olisi solisti joka tarvitsee orkesterin tuekseen. Tarina tunnelman latistumisesta metelin loppuessa ja sanottavan loppumisesta johtumatta siitä, että puhki huudettu ääni on enää pihinää. Tarina niistä, jotka vanhuuteen kuollessaan tahtovat imeä jonkun ihmisen sormea. Ihmisten haluista kuolla erilaisilla tavoilla ja tarina elkeiden alakulttuureista. Auringosta vuosien saatossa. Tarina viittauksien itseisarvottomuudesta. Tämä on tarina puhtaasta, kirkkaasta, saastuneesta vedestä.

No comments: