Miksi minulla on niin rumat kasvot?
Olen haaveileva olento, olen todella vaarallinen mies.
Nimeän aseita, lentokoneita, soittimia ja elektroniikkaa naisten mukaan.
Pelkään että menetän tämän yksinäisyyteni. Raskasluomiset katseet saavat minut himon partaalle. Atooppinen iho ajaa minut hulluksi ja täyttää minut halulla kynsiä läskin huoran appelsiini-ihosta pitkiä suikaleita. En pysty kuulemaan Jumalaa koska nämä ihmiset, nämä vitun hyypiöt puhuvat minulle kaiken aikaa. Tunnen tyttöjä, jotka leikkaavat valokuvista henkilöitä kuin kyseessä olisi jokin symbolinen ja syvällinen teko. Haluaisin hukuttaa tuollaiset tytöt jäätyviin suihkulähteisiin. Talven tuoma viileä kankeus, virtaava hyinen vesi, maagista, maagista. Käteni alkavat leijua kuin soittaisin pianoa, koetan saada mukaan aaltomaista, jousisoittimen kaaren liikettä. Muodostan käsilläni rinnat ja nännit, muodostan käsilläni silmät, nyt on aivan kuin tuntisin ja näkisin ne. Vielä on hieman pimeän pelkoa jäljellä. Älä hätäänny, katson vain tarkasti silmiäsi. Sinulla on samat piirteet, samat silmät. Sääli. Kaikki tahriintuu, ihmiset pilaavat kaiken jättämällä jälkensä, esimerkiksi kaikki koskettavat kappaleet. The Girl from Ipanema. Nyt minun pitää elää tämän kanssa. Silmissä jäätyviä kyyneleitä, todellista kauneutta. Ensimmäinen kyynel sanoo: ”miten kaunis onkaan spermankeltainen kuu!” Toinen kyynel sanoo: ”miten kaunista onkaan tuhoutua, nollautua kiihkottomasti!”. En ole tottunut siihen että olen hirviö.