En pidä siitä, että minun sisälläni on kiiltäviä kelmuisia asioita.
Kymmeniä tulppaaneja alennusmyynnistä, toistaiseksi ne ovat nupulla,
mutta kun ne aukeavat, aion syödä tulppaaneja, aion syödä pelkkiä
tulppaaneja, aion syödä huulipunaani, tulppaaneja ja käsirasvojani ja
vartalovoiteitani. Aion syödä liukastusvoidetta, huulirasvaa ja
Gainsbourgin levyjä. Aion syödä tummia vinyyliäänilevyjä kuin lasia,
aion tuntea tylppää vinyylikipua kun tuo nihkeä hajonnut ikkuna
repii ikeneni, kiilautuu kitalakeeni ja tunkeutuu poikittain hampaideni
väliin. Aion repiä pesusienestä pieniä palasia, kastaa ne shampooseen
ja niellä ne. Aion puristaa nestesaippuaa silmiini ja tunkea hammasharjan
korvasti sisään niin syvälle, että tärykalvon märkä ja pistävä kipu
muistuttaa minua hillosta. Aion etsiä sukkahousut, jotka ovat vielä ehjät,
aion käyttää lyhyttä hametta, aion kävellä korollisilla kengillä kuin
pitkäjalkainen varsa, aion juoda väkeviä sisältäviä drinkkejä ja tanssia
silmät kiinni tanssilattialla, aion olla ikäisteni ja minua nuorempien
ihmisten säälin ja myötähäpeän kohde, aion olla minua vanhempien
ihmisten humaltuneen, krokotiilimaisen ja pöhöttyneen kiinnostuksen
kohde, aion katsoa muualle kun lasiini kaadetaan silmätippoja, aion
juoda keski-ikäisten laskuun, puhua ja nauraa vuolaasti ja ottaa osaa
ihmisten yhteiseen häpeään ja suruun, ohikulkien ja omaa tarinaani
nauraen, olen unohtanut vartijani ja kännikuskini, olen kadottanut
yössä ja usvassa ystäväni, aion tuntea sukkanauhani kuminauhan
katkeavan, töykeässä valaistuksessa poimuisen ihoni
painautuvan vasten jotakin kulmikasta