Muuttiko se minua kun tajusin, että Samuel Beckett kirjoitetaan kahdella t:llä
Ehkä vahvistuin? Entä Hermannnn Hesse?

Kun ajaa Kuokkalan siltaa vielä useankin vuoden päästä,
huomaa että tuulet tulevat edelleen samassa asennossa
viisikymmentäneljä, vain viisikymmentäneljä,
ja he olivat kahdeksankymmentäneljä, jumalani,
miten nuori, se on ihmisikä, viisikymmentäneljä, tavaton,
54 vuotta
ja miten
rento mutta rauhaton?
kiireinen mutta uupunut?
entä ahdistunut?
iloista vettä?
väsymys ei tanssi?

rypäleet näyttävät lasilta
heillä on kaikilla tiara ja musiikki kohtelee hyvin jokaista
ja niin kului päiviin reikiä
ja niin kuului päiviin retkiä
ja
pelargonia ja aragonia
ja astoria ja avantgardia
tutustuin täällä tosi omituisiin tyyppeihin
mies joi merituulta
pää alaspäin satulassa
itseäni paljon nuoleskeltuani voin sanoa, että vahvin maku
on hiusrajassa

ja yhtäkkiä pullistuva käsi, ei uskoisi että se osuu omalle kohdalle,
seinässä tyynyn kohdalla tahmeaa, ajatuskone aina alkaa kun
painan pään tyynyyn eikä uskalla ajatella, nukahtamisen hetki on kuolemista,
ei saa katsoa sahasin sängynjalkani etten putoaisi niin korkealta,
tai en minä (sahannut) ehkä isäni sahasi (ja vastaavanlaista huumoria)
helpotuin kun kasvit siirrettiin vastuultani runo kirjoitetaan niin,
että otan normaalin, hyvätapaisen sanan ja odotan, että oloni
tulee kummallseksi sitten kirjoitan sanan paperille ja siitäkin
tulee kummallinen se tutustuu tosi omituisiin tyyppeihin

prometheus on toisella tasolla
prometheus ymmärtää

"niin, siellä saattaa olla hyvin erilaista. Aamulla se on toisennäköinen kuin iltapäivällä:
ja sateella se on toisennäköinen kuin kauniilla säällä."