Kaikesta maailmasta ja se on päivän valosta se Casagemas’n vihreistä huulista minä näen ystäväni kuoleman ajasta 65 vuotta hämäryyttä ja päivän valo ja vuosiluku ja sormella osoitettava pieni poika, pieni sormella hierottava alue vasemman hartian takana, vasemman hartian takana syvällisesti varjostettu tumma kolmiulotteinen varjo, ja haalentunut, maitokalvoinen vasen silmä edestä katsoen oikea vain vasemmalla näkyvä korvakoru vain etäisyydessä lannistuva koiran hahmo, hiekkaiseen tuuleen sotkeutuva ja kaikesta maailman väreistä värein, värisevin, surumurhe sisäinen kipu myös henkisyys avaruus ajatus ja uni tiedäthän.

Oranssia, harmaata ja sinistä.
Mustaa, ruskeaa ja punaista.
Tapetinhaaleaa, kellertävää,
rikottua sianväriä.

Ja paperisen kankaan lävistävä kulma, tiedäthän-kulma,
henkilökohtainen ja paljastavin taitos,
mahdoton kulma.