Monday, February 26, 2007

Musta ja valkoinen aasi, polvistuva aasi, nukahtava.
Olen matkalla kohti ja sen tuntee nahoissaan.
Matkalla eri tavalla kuin muut ihmiset.
Kuuntelen ja muistan kaiken, olen matkalla
ja asun motelleissa. Katson äänettömästi
televisiosta luonto-ohjelmia ja koetan opetella
lukemaan laiskojen tiikereiden huulilta. Ajan
kulumisen eteen ei tarvitse tehdä mitään.
Kuluminen on tärkeää. Aika kuluu puhki ja
Mannlicherin piipusta lähtevä kolmas luoti menee
ohitse, sisään reiästä. Kuten hetken liian myöhään
vastaava ihminen. Epäilyksestä seuraavia
päättäväisiä tekoja. Kuten naksahdus,
kuten laukaus,
kuten silmäniskun avaus.
Lampaiden keskeen polvistuva aasi.
Etujalat ensin, sitten takajalat, lopuksi kyljelleen.
Tiikeri avaa kitansa ja iskee sokerihuurrettua silmäänsä.
Onassis mönkii takapellillä ja haukkoo valonvälkettä,
autossa miehet syleilevät uusia todellisuuksiaan.

2 comments:

dudivie said...

oh minä sekoitin sinut toiseen henkilöön ja siksi en käynyt luonasi
asia täytyy korjata

Schnabelmann said...

anteeksi, mutta nyt en tainnut aivan ymmärtää :D