Kerran huomasin puiden olevan raavittuja, kaiverrettuja. Julmistuin, kutsuin heidät puhutteluun. He selittivät, etteivät kirjoittaneet, eivät merkanneet. He valuttivat puista mahlaa. Vesi valui silmistäni puroina. Kutsuin niitä riemun ja helpottuneisuuden puhdistaviksi puroiksi. He riemastuivat, he halasivat toisiaan, he hakkasivat rytmikkäästi karahkoilla kiviä ja puita. Kämmeneni alla puun arka sisus tuntui ohuen vaatteen lävitse kohoilevalta iholta. Supistin huuliani ja päästin toppuuttelevia ääniä.